Historia

Täällä tehdään historiaa...

Satama Festival –historian havinaa

Maailmanhistorian ensimmäinen Satama Festival näki päivänvalon elokuussa 2014. Pienen aktiivisen toimijaryhmän, kenties loppuun asti harkitsemattomasta päähänpistosta alkanut tarina oli täten saanut alkupisteensä. Kuten kaikissa tarinoissa – jotta tarina on meidän koettavissa – ovat tarinoiden luojat päätään vaivanneet ja hengentuotettaan huolella tai huoletta valmistelleet… Niin myös tässä, meidän tarinassamme. Tämän historiikin tapauksessa keskitymme aikaan tuon synnytysprosessin jälkimainingeissa, aikaan, jolloin ensimmäinen ja sitä vuosittain seuraavat lapset ovat ensiparkaisunsa päästäneet…

Elokuu 2014

Laukaan Satamapuisto. Uurastuksensa päätteeksi, palkintona itselleen ja n. 4000 kanssakulkijalle sai järjestelytaho puiston täydeltä nähdä iloisia ihmisiä, sekä sopivassa suhteessa tuoreita ja kokeneempia musiikkitaivaan tähtiä. Varovasti ja pienin askelin festivaalikartalle halajava Satama Festival aloitti taipaleensa maltillisesti, yhden päivän musiikillisella tarjonnalla. Ennakkojännityksen samalla purkautuessa sai festivaali loistavan lähdön – eikä pelkästään ainoastaan aiemman vastaavan tarjonnan puutteen vuoksi – puiston täyttyessä hymynaamaisista uusista ja vanhoista tuttavuuksista, niin lavalla kuin sen ulkopuolella. Peruspalaset löysivät uomansa jo ensi kerrasta lähtien, puitteet jatkumolle oli mahdollisesti luotu.

Hienon ja draamankaareltaan täydellisen kappaleen Satama Festival –tarinassa kirjoittaa Vesterinen Yhtyeineen, joka sai kunnian avata historian ensimmäinen festivaalipäivä. Vesterinen on kulkeva käsi kädessä festivaalin kanssa jatkossakin, kuten seuraavista vuosista saamme iloksemme havaita. Toinen pysyvyys syntyy Satama Festivalin avaussanojen lausujassa Esko Eerikäisessä. Esko on, Vesterisen tavoin, ollut erottamaton osa festivaalin jatkumoa, nyt ja toivottavasti vastakin. Ohjelmatarjonnasta edellisten lisäksi neitsytfestivaalilla vastasivat Juluma, rytmi-ilotulituksesta vastannut Paleface, takuuvarma viihdytysjoukkio, Happoradio sekä jokaiselle Suomi-musiikin ystävälle tutut Kaija Koo, ja festivaalin musiikillisen annin päättänyt Juha Tapio.

Juhlavieraiden palautteen perusteella jotain hyvää oli tehty, ja sitä kautta Satama Festivaali oli paikkansa festivaalikartalta löytänyt. Päätös tarinan jatkosta lie kirjoitettu viimeistään viimeisten väsyneiden, mutta ilmeisen onnellisten jalkaparien raahustaessa kohti auringonnousua… Tarina siis jatkukoon…

Elokuu 2015

Askelmerkit onnistumiselle oli edelliskesänä onnistuneesti luotu, joten luottavainen mieli oli vallannut organisaation. Eivätpä tosin vanhaan täysin tyytyneet, toki tukevasti nojasivat. Pelimerkit siis vanhanmalliset, mutta isona muutoksena avausvuoteen oli toisen festivaalipäivän mukaan ottaminen. Päätettiin toteuttaa nuorisopainotteinen perjantai, lauantain painottuessa enemmän varttuneemman väen makuun. Makuasioita toki, mutta lopputuloksena onneksi molempina iltoina Sataman täytti sulassa sovussa ilokas juhlaväki, nuorempi ja varttuneempi… Tänä vuonna oli kokeiluun päätetty ottaa myös ikärajattomuus, mikä mahdollisti alaikäisen kansanosan viihtymisen heillekin suunnatun ohjelmiston parissa. Perjantai-illan ohjelman suunnittelussa oli siis isosti huomioitu myös alaikäisten kiinnostus tarjottavaan ohjelmaan, mitä kautta ohjelmasta muodostui sen kaltainen, kuin muodostui… Hyvä näin!

Tänä päivänä, taaksepäin katsottaessa, 2015 Satama Festival esitteli melko huikean otannan v. 2020 listahallitsijoista – Nikke Ankara, Spekti, Sanni, JVG, Anna Abreu sekä perjantai-illan päättänyt Elastinen! Maistuisi tod.näk. melko suurelle väkimäärälle vielä tänäkin päivänä!

Lauantai muodostui jälleen kaikilla tavoin kovin suosituksi päiväksi, ei vähiten hyvän ja kattavan esiintyjätarjontansa vuoksi – paikallinen The Ruffes, nostalgiatuulahdus Miljoonasade, kalustoon kuuluva Vesterinen Yhtyeineen, tanssijalkaa vipatuttava teini-ikä -tuttavuus, Pandora, huimassa nosteessa ollut Von Hertzen Brothers sekä monen nuoruusvuosien elämänkumppani, Neljä Ruusua. Tuon kaltaisen kattauksen jälkeen ei kaiketi voi päättäjäksi mitä tahansa laittaa… Olimme onnekkaita saadessamme tuolle paikalle yhden kovimmista senhetkisistä liveakteista, Haloo Helsinki! Tämä nippu, muun tapahtuman kehittymisen lisäksi takasivat sen, että puisto oli jälleen pullollaan ilmeisen innokasta juhlakansaa.

Eräänä tuolloin mukaan tulleena lisäyksenä oli tapahtuman yhteyteen rakentunut Satama Cruising, joka esitteli helmapeltiä ja äänentoistoa jostain toiselta planeetalta. Tapahtuma jatkaa krominkiiltävää taivaltaan vielä tänäkin päivänä, kasvaen ja kehittyen – oman tapahtumansa ansainneena.

Elokuu 2016

Suomen kesä pyllisti juhlakansalle kelillään enemmän kuin riittävässä määrin. Sadevarustusten ja juhlaväen hermojen vedenkestävyyttä koeteltiin lähes koko viikonlopun ajan, sateen onneksi vähentyessä yötä kohti kuljettaessa. Alaikäisten pääsy oli tänä vuonna vielä mahdollistettu, ohjelmiston toki ollen ehkä edellisvuotta enemmän sekoitus laajemman ikäryhmän mieliin. Tyylillisesti ohjelmatarjonta jatkoi hyväksi havaittua ”kaikille jotain” –linjaa – iskelmällisestä tavarasta perinnetietoiseen rockiin. Perjantai-illan ratoksi lavan täyttivät lavatanssikansan suosikit Neljänsuora ja Jari Sillanpää, kolmannen sopimusvuoden suoritetuksi kuitannut Vesterinen Yhtyeineen, sekä kansan lämmitellyt Jonne Aaron sekä korkkarit kattoon räjäyttänyt Kaija Koo.

Tänä vuonna lavalla oli jopa kenties harvinaisen paljon energiaa. Lauantain tykityksen starttasi hyvää nousua isompaan tietoisuuteen tekevä Oliver, perässään mm. varsinkin bilekansan villinnyt Teflon Brothers ja esityksellään paikan seuraavan vuoden festivaaleille varmistanut Roope Salminen & Koirat. Rock-sektorin vastaavina toimivat tänä vuonna eräs Suomen kovimmista rockbändeistä, Maj Karma, sekä lavan joka ikisen sentin, niin maassa kuin ilmassa, hyväksikäyttänyt ikinuori ilmiö, lähes rock´n´rollin keksinyt Michael Monroe! Atomirotta vastasi tämän päivän letkeydestä ja rennosta otteesta, Olavi Uusivirran pukiessa jälleen ylleen ylivoimaisesti Suomen kovimman live-esiintyjän manttelin! Parempaa tapaa päättää uskomaton live-viikonloppu tuskin monikaan tietää, kuin ojentaa tuo mahdollisuus ja kunnia maailman ainoalle oikealle Antti Tuiskulle! Silkkaa ylivoimaa, mitä positiiviseen röyhkeyteen ja pop-höpsismiin tulee! Pohjekramppien laukeaminen meni todennäköisesti usealla tuon kokeneella loppuviikkoon… Huikea päivä, mieletön finaali!

Elokuu 2017

Tällä kertaa organisaatio päätyi kokeilemaan tapahtuman toimivuutta otsikolla K-18. Puolesta ja vastaan ääniä saavaa ratkaisua perusteltiin käytännönjärjestelyjen paremmalla toimivuudella, missä tapahtuman jälkeen saadun palautteen perusteella ilmeisesti onnistuttiinkin.

Tämänvuotista Satama Festivalia koristi ”suuruus”. Tämä näkyi esiintyvien niin taiteilijaryhmien kansansuosiossa kuin tuotannoissaan. Isoja bändejä – niin soittajamäärineen kuin statuksineen, valtavia lavasteita, järjettömiä legendoja! Vuosien metsästys sai onnellisen lopun, kun lavalle nousi Suomen musiikkihistorian suurmiehet, Eppu Normaali! Lauteet olivat Menneisyyden Vankien toimesta hikipisteeseen lämmitetty, joten hyvä oli Normaalien maihinnousunsa suorittaa… Hyvää kannatti näemmä odottaa – jokaisen odotetun hetken arvoinen! Eipä kalvennut muukaan kattaus; Antti Railio, Waldo´s People, Martti Servo & Napander, Kake Randelin, Vesterinen Yhtyeineen… Tänä vuonna Satama Festival laajensi repertuaariaan musiikista myös yhden keikan verran stand upin suuntaan. Sami Hedbergin & co. ryhmä The Comedians viihdytti juhlakansaa musiikilla ja ilman, ja perin onnistuen, näin ymmärsimme…

Käsittämättömän kovien nimien marssia jatkoivat osaltaan perjantain päättänyt vanha tuttu, maailman sympaattisin Juha Tapio, sekä uskomattoman lopetuksen lauantaipäivälle tarjoilleet Apulanta ja Haloo Helsinki! Lieskat loimusivat niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin, kun Heinolan varttuneet punk-nuoret vyöryttivät kahden kaistan leveydeltä hittikavalkadiansa kansan kuultavaksi. Juhlaväen läpeensä kastellut kaatosade pelasti onneksi alle jääneet ylikuumenemiselta. Tarpeeseen tulleen hengähdystauon jälkeen, normaalilavasta hyvästä syystä aiempaa suuremmaksi kasvatettu esiintymislava täyttyi Satama Festivaalin historian suurimmasta bändituotannosta, kun lauantain ohjelman päättänyt tämän hetken ylivoimainen yleisömagneetti valaisi kuulijoidensa mielet ja Laukaan taivaan musiikillisella ja valollisella loistollaan! Järjetön ilta! Haloo Helsinki, hei hei Laukaa! Ensi vuoteen…

Elokuu 2018

Satama Festival lienee paikkansa ja toimintatapansa löytänyt. Perusfestivaali, toimivilla järjestelyillä. Enempää ei ole tavoiteltu, eikä tuskin tulla jatkossakaan tavoittelemaan. Alkuperäismissiona ollut ”yhteinen kyläjuhla” on ohjannut orjallisesti toimintaa, mikä on toivottavasti heijastunut kaikessa tekemisessä, ja tulee jatkossakin heijastumaan. Tähän on pyritty myös ohjelmistovalinnoissa. Lähes kaikki ihmisryhmät huomioiden on bändivalinnat tehty, sopivassa suhteessa ”isoja ja pieniä” artisteja, nostalgiaa ja tätä päivää… Lievä poikkeavuus muista vastaavankaltaisista festivaalista on myös useissa palavereissa tavoiteltavaksi argumentiksi nostettu. Tarkoitus ei siis ole väen väkisin tehdä mitään järisyttävän poikkitaiteellista, vaan hyvä ja toimiva tapahtuma, jokusilla ”kummallisuuksilla”, esim. bändivalinnoissa. Tämä vuosi noudatti jälleen noita edellä mainittuja sääntöjä. Linjaksi oli valikoitunut ”salliva”, eli K-18 kyltit oli revitty kuuseen, ja alue oli näin ollen avoin myös nuoremmalle väestönosalle.

 

Hikoiluttavaksi aluksi poikia ja tyttöjä saunotti Poju, jonka tarjonta aukoi kireitä takareisiä, valmistaen kropat alkavaan kahden päivän koitokseen. Mira Luoti jatkoi iltaa tyylikkään dramaattisella olemisellaan ja tekemisellään, Atomirotan notkistaessa kuulijoidensa polvet ja lanteet. Järjettömään suosioon noussut Ellinoora lupaili teoillaan nuoremman suomalaisen musiikintekijäkaartin puolesta asioiden olevan ilmeisen hyvin, ja Vesterinen Yhtyeineen teki sen mikä tässä maailmassa Vesterisen Yhtyeineen tehtävä on – olla maailman paras suomalainen bändi! Ennen Pojun, illan naulaamaa toista settiä lavalla nähtiin kansanvillitsijöitä kahdessa sukupolvessa – Kainuun kokoisten valoseinien edessä taiteillut Mikael Gabriel sekä Suomi-rockin ikoniosastoon lukeutuva Olli Lindholm Yö-yhtyeineen. Ilmassa oli suuren musiikkijuhlan tuntua!

Lauantai valkeni leppoisasti, ainakin ohjelmiston merkeissä. Päivän avasi hauraan herkällä ja tunnerikkaalla tavalla nuorisonsuosikit 40(!!!) vuoden takaa, Kaseva! Useammankin silmäparin roskaannuttanut tunnelma toimi täydellisenä avauksena päivälle, joka jatkui Irinan hittivetoisessa pläjäyksessä. Nostalgiaa, ei aivan 40 vuoden takaa, tarjosi myös Miljoonasade, sifonkihuivit kaapeista kaivattanut Dingo sekä vihdoin Laukaaseen saatu Kolmas Nainen. Rock-poliisina niitti Viikate, tanssit takasi Jari Sillanpää, ja festivaalit paketoi takuuvarma, koskaan pettämätön Happoradio. Nostalginen reissu siis, mutta tulipahan tehtyä! Isosti aikuiseen makuun suunnatun festivaali linja siis on, ja pysyy!

Elokuu 2019

Tämänvuotista Satama Festivalia leimasivat perjantain osalta viimehetkillä eteen tulleet aikataulumuutokset, jotka onneksi saatiin hukutettua yleisen hyvänolon sekaan. Tuosta toki koitui myös paljon hyvää, varsinkin Vesterisen ja Suomen kautta aikain kovimman musiikintekijän, Ismo Alangon, faneille, lisääntyneen soittoajan muodossa. Portion Boysien avattua pelin ryppyotsattomuudellaan, lavan valtasivat nuo edellä mainitut taiteilijaryhmittymät, ankkurinaan illan lopettava, vuosien metsästyksen onnellinen tulos – yksi ja ainoa – Popeda. Tutut hitit vuosikymmenten varrelta siivittivät määrällisesti runsaan ja hurmioituneen juhlaväen tilaan, jonka isällisin ottein haltuun otti mies bändeineen, ysäriajan ja Corollan penkkien kultalapsi, E-Type! Enkelitkin itkivät ilosta kun järvenselän ylittäneestä bassosta nautittiin, ja nautitaan jälkikaikuina todennäköisesti jossain Lahden kulmilla vielä tänäkin päivänä… Oli kova, oli kova!

Tänä vuonna Satama Festival oli jälleen kehittänyt pienesti oheistoimintojaan. Alueelta löytyivät mm. kehonhuoltopiste sekä ”kasvomaalausta” aikuisempaan makuun jne., luonnollisesti laajan ja monipuolisen ruoka-/juomatarjonnan ohessa. Tämä kenties suunta myös jatkossa, mene ja tiedä? Muuten palvelut, niiden riittävyys ja laatu on saadun palautteen perusteella koettu tasoltaan hyväksi, mutta tähänhän emme toki tyydy, vaan kehitystyö aiheen tiimoilta todellakin jatkuu, ja tästä saamme kenties nauttia jo v. 2020…

Osoituksena ja esimerkkinä ”irtiotoista” ja ehkä hieman joistain muista festivaaleista poikkeavasta linjasta ja ajattelusta toimikoon varmasti tosifaneille huikean tunnin tarjoillut Kauko Röyhkä Trio. Tuskin löytyy jokaisen festivaalin ohjelmistosta, eikä toki pidäkään… Jääpähän meille helmet poimittaviksi! Kyseltävää ei paljon kuulijoilleen jättänyt seuraavana lavan haltuunsa kaapannut rockjyrä, Peer Günt! Taattua laatua jo kolmenkymmennen vuoden takaa. Backseat ja monet muut kaltaisensa saivat todennäköisesti kulmat kostumaan raavaimmillakin uroilla… Miehisen alun jälkeen viihdytyksestä vastasivat Laura Voutilainen sekä muista yhteyksistä tuttu Ellips, vanhaan hyvään aikaan kumartavalla musiikillaan. Jos tähänkin asti, niin loppuilta oli silkkaa energiaa… Ylivoimainen Olavi Uusivirta, Neljä Ruusua sekä illan kruunannut toivelistojen kuningas, Lauri Tähkä! Uskomaton, mehut vienyt ilta oli saanut arvoisensa päätöksen! Onnellisia ihmisiä, tiskin molemmin puolin…